Tässä sitä ollaan taas. Valitettavasti. Minimaaliselta tuntuneen selkäkivun takia päätettiin aikaistaa pääsiäiseksi suunniteltuja kuvauksia. Ja kappas. Se perhanan saamarin @&€?!#%^$£¥+ on päättänyt mitä ilmeisimmin tehdä etäpesäkkeitä luustoon. Jos kyse on medulloblastooman luustoon leviämisestä (vielä tehdään kokeita asian varmistamiseksi, ensi viikolla esimerkiksi luvassa kiva luunäytteen otto O.O), niin kukaan Helsingissä ei kuulemma ole tällaista tapausta nähnyt. Että jos tuo edellinen kaveri oli harvinainen niin tämä on sitten harvinaisesta harvinaisempi tapaus. Mutta siellä se kuitenkin näyttää olevan. "Hyvä uutinen tässä on se että tämä on levinnyt vain yhteen elimeen" sanoi lääkäri. Mutta silloin kun se elin sattuu olemaan luusto niin sitä pentelettähän on nyt sitten selkärangassa, kaularangassa, rintarangassa ja lonkissa. Ja kummallisinta on se että vähän vaan välillä selkää särkee. Viimeksi olin suunnilleen tajuton kun kasvi löytyi.
Nyt on ollut pari päivää aikaa sulatella asiaa ja voin sanoa että nyt on kyllä rippeet jäljellä Teräsnaisesta. Tuntuu että akut ovat hädin tuskin ehtineet latautua puoliväliin ja mielessä pyörii kaikki se tuska ja ne traumat mitä viime kerralla tuli koettua. Viimeksi en tiennyt mitä tuleman pitää, nyt tiedän. Ja se ahdistaa. Todella paljon. Ystäväni sanoi minulle että olin viime kierroksella liian hyvä potilas. Sinnittelin ja esitin, monikaan ei nähnyt niitä kuukausia kun makasin kotona ja laskin minuutteja siihen että tulee taas ilta ja voi mennä nukkumaan. En elänyt, olin vaan olemassa. Ja mietin miten turhaa kaikki on, en jaksanut nousta vessaan tai hakemaan syötävää. Ja voin luvata että se oli vielä kamalampaa miltä kuulostaa. Tällä kertaa minusta tuskin saa yhtä hyvää potilasta. Ihan jo siksikin etten jaksa. Mutta jostain se Supernaisen viitta pitäisi taas kaivaa. Oikeasti kirjoitin jo tosi synkän postauksen viime viikolla mutten onneksi julkaissut. Niistä pohjamudista on vähän päästy ylöspäin.
Mutta homma on sellainen että edessä on luultavimmin 4-6kk sytostaattihoitoja. Miten pitkälti saa heittää heipat kesälle, sen saa nähdä. Tukan saa ainakin taas hyvästellä. Nyt tähdätään kasvun loppumiseen, ihan mahdotonta ei kuulemma ole että kaikki saataisiin pois mutta ennustetta on vaikea sanoa kun ei ole verrokkeja..
Siinäpä se, näillä mennään. Kiitos vaan kropasta, voisinko saada uuden?
T. Identiteetti Hukassa
You can do it! Ja raivoot ja epätoivostelet just niin paljon kun on tarvis, koska sitten kun ne tunteet on möyritty läpi, voit taas keskittyä olemaan just se Teräsnainen, joka olet! Pus! <3
VastaaPoistaYesterday is history, tomorrow is a mystery and today is a gift - that's why it's called the present. Vanha ja hyvä viisaus itse kullekin :)
VastaaPoistaOlet ollut uskomattoman vahva. Olen varma, että jaksat taistella pirulaista vastaan . Nyt vain tärkeää, että purat kaiken pahan ulos mitä mieli sisällään kantaa. Oli kyse sitten uusista tai paljon vanhemmistakin asioista.
Kyllä sua Emmi koetellaan ihan kohtuuttomasti. Tippa tulee linssiin kun yrittää, mutta ihan mahdotonta samaistua kun ei ole vastaavaa kokenut. Sulla on selvästikin laaja tukiverkko, nojaa siihen ja jos vain mahdollista, etsi vertaistukea, vaikkei juuri tuota kasvia olekaan ennen Helsingissä viljelty.
VastaaPoistaVoimia ja uskoa. Sä nujerrat tuonkin rehun.
/// Mikko
Löysin tieni blogiisi vaiheessa kaikki hyvin, slut på rapporterna enkä siksi alunperin mitään sitten kommentoinut... Ja nyt täytyy sanoa, että tämän blogin olisin toivonut pysyvän vaiti... En oikein osaa tässä kohtaa sanoa muuta kun toivotan kovasti voimia jaksaa uusi kierros p*skiaista!
VastaaPoista- K -