Vuosi sitten heräsin tähän päivään voimattomana ja päänsärkyisenä. Olin nukkunut yöni käännellen ja väännellen, suurimman osan ajasta mahallani ilman tyynyä, vain tyynyliina niskan tukena. Olin vähän aikaa sitten saanut uuden, kalliin sängyn ja manasin mielessäni että tuli sitten ostettua väärä kovuusaste kun en kerran nukkumaan pysty. Enhän minä kehtaa tuosta sanoa kun itse kovuuden valitsin ja oli niin hintava sänkykin..
Nousin ylös ja yritin meikkailla, tarkoitus oli mennä ystävän kanssa kirjastoon opiskelemaan. Hän yöpyi tuolloin luonani. Lopulta oli pakko sanoa ystävälle että mene sinä edeltä, mulla särkee nyt niin päätä. Päivän aikana siirryin sängystä sohvalle, sohvalta lattialle, lattialta sohvalle.. Välillä löytyi asento jossa ei sattunut ihan niin paljoa. Syödyksi sain pari kuivattua persikkaa. Lopulta taisi tulla oksennuskin kun alkoi olla jo niin paha olo, en muista tuota itse mutta olen lähettänyt siitä vanhemmilleni viestiä. Alkoi siis olla jo vähän tajukin pois.. Lopulta iltakahdeksalta laitoin viestiä ystävälleni että tarvitsen apua. Ja niin sitä mentiin.
Minulla todettiinkin hydrokefalus, eli aivojen nestekierron häiriö joka laajentaa aivokammioita kun nestettä kertyy aivoihin. Syynä tietysti se perhanan kasvi. Oireet sopivat hyvin korkeapaineiseen hydrokefalukseen: päänsärky, pahoinvointi ja oksentelu etenkin aamulla, alentunut tajunnantaso (neurokirurgia.fi).
Tänä aamuna, tasan vuotta myöhemmin, vetkuttelin sängyssä pitkään ja torkutin tunnin verran. Leikkauksesta on vielä jäljellä jonkinlainen vireystilan häiriöksi diagnosoitu tila, joka aiheuttaa sen että pää tarvitsee pitkät yöunet. Helposti nukkuisin 10 tuntia yössä. Kyllä herääminen aiemmin onnistuu jos on pakko (esim. klo 7:00 painonnostotreeneihin), mutta jos ei ole pakko niin helposti heräilen vasta puolen päivän maissa.
Tänä aamuna lihakset särkevät tiistain ja keskiviikon treeneistä, ja tarkoitus olisi kohtapuoliin lähteä reformer-pilatekseen. Sairaslomaa on jäljellä reilu viikko ja elämä on palautunut jokseenkin normaaliuomiinsa. Silmistä ei löytynyt cotton wool spotsien lisäksi muita ongelmia, joten tilaa seurataan seuraavaksi maaliskuussa. Tasapaino on arkitilanteissa ennallaan, mutta kun tehdään esimerkiksi yhden jalan maastavetoja painonnostotreeneissä niin johan heiluu tyttö suuntaan jos toiseen.. Samoin ylöstyöntö saksaten oli aluksi kovin mielenkiintoista, valmentaja sai seistä varmistamassa takana. Nyt tuo sujuu jo hienosti ja suht isoilla painoillakin (minulle isoilla, kun tällainen riisikeppi olen :D). Treeniohjaajat ovat kehuneet lihasmassan kasvaneen hienosti ja ryhtikin on kuulemma täysin muuttunut. Itsestäkin tuntuu jo että housujen takamus on saanut lisää täytettä, heh heh.. Kortisonin jälkeenhän siellä ei paljoa ollut mitään jäljellä..
Viime viikon vietin äidin ja siskon kanssa Kreetalla, tuli tehtyä yksi 9km rotkovaellus melkoisen haastavassa maastossa, mutta muuten loma meni makaillen ja auringosta nauttien, ihanaa! Nyt on niin fyysisiä kuin psyykkisiä voimia takataskussa tulevaa talvea varten. :)
Ensi viikolla on aika tatskaukseen.. Jänskää.
