Thinking of inking

Maanantaina alkaneet buusterihoidot ovat sujuneet mukavasti, hoitoaika on pienentynyt murto-osaan ja sain luvan repiä pois kaikki kohdistustarrat lukuunottamatta yhtä ylävartalon merkkiä jonka alla sijaitsee tatuointipiste. Ette voi kuvitellakaan mikä vapauden tunne näinkin pienestä asiasta seurasi! Alkaa tuntua siltä että hetkinen, tämähän on oikeasti kohta ohi?! Lisäksi sain alkaa vähentää kortisonilääkitystä kun rankaa ei enää säteilytetä. Pahoinvointia ei ainakaan toistaiseksi ole lääkityksen vähentämisen seurauksena tullut, toivottavasti jatko menee yhtä hyvin!

Sitten vähän kevyempään aiheeseen, nimittäin tatuointeihin.  Kuten maailmankuulu yhdysvaltalainen tatuointiartisti Kat Von D on todennut:

“I am a canvas of my experiences."

Otin ensimmäisen tatuointini syyskuun alussa Legacy Tattoossa (tekijänä Kristian). Olin miettinyt tatuointia jo useamman vuoden ajan, sillä aiheeni oli minulle todella tärkeä ja merkityksellinen: vuotta nuorempi sisareni Essi kuoli tapaturmaisesti ollessamme pieniä, ja olin jo pidemmän aikaa halunnut tatuoida itseeni muiston hänestä. Tiesin että aihe on sellainen jota jaksan ja haluan kantaa mukanani loppuelämäni, mutta idea toteutuksesta eli ja muuttui monen vuoden ajan. Lopulta päädyin tatuoimaan Essin nimen ranteeseeni braille-aakkosin eli sokeainkirjoituksella. Näin teksti ei ole suoraan kaikkien luettavissa vaan voin kertoa sen merkityksestä itse niin halutessani (paitsi että nyt paljastin sen teille kaikille täällä, heh heh..). Lisäksi teksti oli kirjoitettuna mielestäni kaunis ja symmetrinen. Tatuointikokemukseni Legacyssa oli todella positiivinen, sen lisäksi että palvelu oli asiantuntevaa, se oli myös ihanan positiivista ja huomioonottavaa. Äitini oli sitä mieltä että Essi on nyt sitten ollut minulla mukana suojelusenkelinä tämän sairauden ajan.

Sairauteni kokeminen on herättänyt tietenkin halun uuteen tatuointiin. Paikkavalinta tuntuu luonnolliselta; yläselkään leikkausarven alle (arpeni ylettyy niskasta hieman hiusrajan alapuolelta ylös kalloon ja on reilut 10 senttiä pitkä). Pidän paljon old-school-tyylistä ja haluaisin tällä tyylillä tehdyt kehykset, joihin istutettaisiin myös syöpänauha. Se voisi olla itse asiassa rusetti jonka nauhat punoutuvatkin ristiin muodostaen syöpänauhan (ks. kuva alla). Haluan että tatuointi on mustavalkoinen ja yksinkertainen, lähinnä siis ääriviivoja. Mutta haluaisin kuitenkin säilyttää mahdollisuuden lisätä tatuointiin joskus väriä jos siltä tuntuu. Lisäksi kehyksien sisälle haluaisin lainauksen biisin sanoista, päällimmäisenä mielessä on ollut Regina Spektorin biisi 'Hero', jossa lauletaan: "I'm the hero of the story" (biisi jatkuu sanoin "don't need to be saved"). Toinen itselleni merkityksellinen kappale viime aikoina ja jo ennen sairauttani on ollut Alicia Keysin 'Brand New Me', joten tuon kyseisen laulun nimeä olen myös tatuoinnin tekstiksi ajatellut. Kolmas paljon kuuntelemani biisi on ollut Ingrid Michaelsonin 'Keep Breathing'. Tästä biisistä olen miettinyt tekstiksi niin ikään sen nimeä tai sitten pidempää pätkää: "All we can do is keep breathing". Oheisen kuvakollaasin viimeisessä ruudussa on näyte fontista, haluaisin siis hyvin yksinkertaista konekirjoitusfonttia.

Tässä siis kuvia ideastani, lopullisen suunnittelun ja toteutuksen saa tietysti tehdä tatuoija! Mitä mieltä olette ideasta, löytyykö kehitysehdotuksia tai mielipidettä quote-vaihtoehdoista? :)

(Kuvien lähteet täällä)

Ja lopuksi:

“My body is my journal, and my tattoos are my story."

- Johnny Depp